Tunnetuimmat kemiallisista riippuvuuksista ovat alkoholi, laittomat päihteet (huumeet), tupakka ja lääkkeet. Toiminnallisissa riippuvuuksissa ihminen puolestaan addiktoituu johonkin välitöntä mielihyvää tuottavaan toimintoon, esimerkiksi seksiin, liikuntaan, pelaamiseen tai shoppailuun. Kaikille riippuvuuksille on tyypillistä, että niiden välitöntä mielihyvää tuottavasta vaikutuksesta huolimatta pitkällä aikavälillä ne laskevat hyvinvointia ja henkilön kykyä selviytyä arjesta. Vaikeuksien lisääntyessä ahdistus myös lisääntyy ja tällöin myös riippuvuus vahvistuu henkilön ollessa kyvytön säätelemään ahdistustaan muutoin kuin riippuvuuteen liittyvällä toiminnalla.
Riippuvuuksien hoidon kannalta on tärkeää tiedostaa, että ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus ja myös riippuvuus vaikuttaa usein kaikilla näillä alueilla. Riippuvuuksien hoitoon liittyvissä terapeuttisissa keskusteluissa ei keskitytä vain sen pohtimiseen, kuinka asiakas kykenisi pidättäytymään riippuvuudestaan. Pysyvämmän riippuvuudesta irtautumiseen tähdättäessä on tärkeä tukea asiakkaan hyvinvointia laaja-alaisesti kaikilla em. osa-alueilla. Onnistuneen hoidon kannalta keskeistä on terapeutin ja asiakkaan yhteistyö ja tämän toteuduttua asiakkaan halu sitoutua hoitoon.
Terapeuttisessa keskustelussa fyysisyyteen liittyvä työskentely voi tarkoittaa esimerkiksi kehotietoisuuden lisäämistä tai rentoutusharjoituksia. Sosiaalisuuteen liittyen keskusteluissa voidaan pohtia esimerkiksi asiakkaan tärkeitä ihmissuhteita, työstää niihin liittyviä pettymyksiä tai tulla tietoiseksi siitä, millaiset ihmissuhteet olisivat hänen hyvinvointinsa kannalta tärkeitä. Psyykkisen hyvinvoinnin kannalta riippuvuuksissa keskeisiksi työskentelyn kohteiksi nousevat erityisesti ahdistuksen, aggression, häpeä ja turhautumisen tunnistaminen ja säätely.